Following we want to document the important declaration on the 200th anniversary of birth of the great Frederick Engels also in Finnish version. [source: punalippu.noblogs.org]
Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
Friedrich Engelsin 200. syntymäpäivä – kansainvälinen julkilausuma
“Ei voida ymmärtää marxismia ja ilmaista sitä sinänsä, käyttämättä kaikkia Engelsin teoksia!” (Lenin)
200 vuotta sitten, 28. marraskuuta 1820, syntyi suuri Friedrich Engels! Engels on yksi kahdesta marxismin, kaikkivoivan-koska-toden proletaarisen ideologian perustajasta, yksi marxismi-leninismi-maoismin klassikoista ja ensimmäisen suurista suurimman, Karl Marxin lähin aseveli. Hänen 200. syntymäpäivänään tahdomme juhlistaa hänen työtään ja erityisesti hänen ansioitaan marxismin luomisessa, jotka hän on antanut kansainväliselle proletariaatille suuren Karl Marxin johdolla ja ohjauksella. Friedrich Engels oli komentoketjussa toisena Marxin suurella johdolla nousevassa kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä (KKL), ja hänen kontribuutionsa ovat olleet elintärkeitä marxismin edelleenkehittymisessä marxismi-leninismiksi ja marxismi-leninismi-maoismiksi.
Engels synty Barmenissa (Wuppertal). Engelsin perhe oli tekstiilitehtailijoita, mikä teki hänelle mahdolliseksi saada yhteys saksalaisiin työläisiin ja sitten englantilaiseen teollisuusproletariaattiin hyvin varhain. Nuoresta iästä alkaen Engels kapinoi preussilaisen porvariston poroporvarillisuutta vastaan, kritisoiden runoissa, kirjeissä, ja pienissä artikkeleissa, ja oli kiihkomielinen vallankumouksellinen demokraatti. Sotilaspalveluksensa aikana 1840-luvun alussa, Engels keräsi tärkeitä kokemuksia, jotka tulisivat myöhemmin erittäin käyttökelpoisiksi hänelle ja jotka kiihottivat hänen jatkuvaa kiinnostustaan sotilaallisiin kysymyksiin, minkä vuoksi Karl Marx aina kutsui häntä “kenraaliksi” arvonantona hänen sotilaalliselle tietämykselleen ja proletaarisessa ystävyydessä. Preussin pääkaupungissa osana vasemmistohegeliläisten piiriä, hän pystyi syventämään kritiikkiään vallitsevaa järjestystä kohtaan, ennen kuin hän meni Englantiin, joka silloin oli kehittynein kapitalistinen maa maailmassa, työskennelläkseen siellä. Englannissa hän kohtasi ensikerran kapitalistisen tuotantotavan kaikkein täydellisimmän ja kypsimmän yhteiskunnallisen muodon. Luokkaristiriidat ja siten kiihtyvä luokkataistelu kävivät hänelle yhä selvemmiksi. Lisäksi oli useita suuria poliittisia kuohuntoja ja lukuisia joukkoliikkeitä Englannissa. Friedrich Engels osallistui niihin elävästi. Näiden kokemusten kautta avautuneesta kapitalistisesta tuotannosta ja joukkojen poliittisista taisteluista, Engels jätti vanhan vasemmistohegeliläisen idealisminsa yhä enemmän näissä kiistoissa ja kehitti vahvaa pyrintöä ei vain kiinnostua työväenluokan taisteluista, vaan yhdistyä siihen lujasti ja tehden itsestään osan sen taisteluita.
Engels kirjoitti tästä askeleesta: “Halusin nähdä teidät omissa kodeissanne, tarkkailla teitä jokapäiväisessä elämässänne, rupatella kanssanne oloistanne ja huolenaiheistanne, todistaa taisteluanne sortajienne yhteiskunnallista ja poliittista valtaa vastaan. Olen tehnyt niin: hylkäsin yhtiön ja illalliskutsut, keskiluokkien port-viinin ja shampanjan, ja omistin vapaa-ajan tuntini lähes kokonaan kanssakäymiselle tavallisten työmiesten kanssa; olen sekä iloinen että ylpeä tehtyäni niin”. (Engels)
Täten suuri Friedrich Engels antaa uskomattoman esimerkin maailman kommunisteille liittyä
yhteen joukkojen kanssa ja ottaa luja kanta proletariaatin puolella eläen, työskennellen, ja taistellen joukkojen kanssa.
I. Taisteluyhtenäisyys Karl Marxin ja Friedrich Engelsin välillä. Marxilainen käsitys.
Marxismin kaksi perustajaa, loistava Karl Marx ja hänen läheisin aeveljensä Friedrich Engels, alkoivat tutkia ja ottaa osaa luokkataisteluihin toisistaan riippumatta. He saavuttivat samankaltaisia tuloksia tähän aikaan, ja tällä perustalla näiden kahden proletaarisen johtajan yhtenäisyys rakentui, yhtenäisyys joka tulisi muuttamaan maailman kurssia ja jossa jättiläisellä Karl Marxilla oli johto, koska hän on ensimmäinen jättiläinen ja pääedustaja ensimmäisessä kolmesta suuresta harppauksesta, kuten puheenjohtaja Gonzalo määritteli. Se varhainen aika Englannissa oli ratkaisevaa Friedrich Engelsin maailmankatsomukselle ja ajattelulle, mikä on erittäin tärkeää tässä asiayhteydessä ja toinen suuri jättiläinen Lenin sanoo siitä, että Friedrich Engelsistä tuli erityisesti johtuen “Englannin vuosista marxilainen”.
Samoin suuri Lenin opettaa analyysillään kirjeenvaihdosta Karl Marxin ja Friedrich Engelsin välillä, että “Marx ja Engels ovat oikeutetusti nimetty rinnakkain nykyaikaisen sosialismin perustajina”. (Lenin) Yhtenä nykyaikaisen sosialismin kahdesta perustajasta, kommunistien ideologian, tänä päivänä marxismi-leninismi-maoismin, pääasiassa maoismin, Friedrich Engels antoi panoksensa lähimmässä taisteluyhtenäisyydessä Karl Marxin kanssa luokan tieteellisen ideologian perustamiseksi ja antoi kontribuutioita ja kehityksiä marxismin kaikkiin kolmeen perusosaan. Nämä ovat kontribuutioita marxismin syntyyn ja haluamme alleviivata ja korostaa näitä kontribuutioita ja kehityksiä hänen syntymänsä 200-vuotispäivän johdosta.
Perustajamme, Karl Marx ja Friedrich Engels, olivat yhdistyneet työssään tuhoamattomalla siteellä ajatuksissaan ja toimissaan, heidän yhtyneessä taistelussa proletariaatin vapautumiseksi. He ovat Kommunistisen puolueen manifestin kirjoittajat vuodelta 1848, Kansainvälisen kommunistisen liikkeen synnyintodistuksen. Sen julkaisu osuu yhteen vuosien 1848-1849 suuren vallankumouksellisen nousuaallon kanssa, joka tulisi järisyttämään koko Eurooppaa Englannista Unkariin, kun ensimmäistä kertaa historiassa tapahtui aseellinen vastakkainasettelu proletariaatin ja porvariston välillä. Marxismi tuli taotuksi ja karaistuksi luokkataistelun tulessa.
Engelsin aloittama ja Marxin työn kruunaama kahdenlinjantaistelu oli perustavanlaatuinen marxilaisen punaisen fraktion tärkeässä voitossa Oikeamielisten liiton toisessa kongressissa marraskuussa 1847. Tässä kongressissa, jota Karl Marx henkilökohtaisesti johti Friedrich Engels sihteerinään, Liiton nimen muunnos, joka tuli tästä alkaen olemaan Kommunistien liitto, hyväksyttiin ja sen vanha motto “Kaikki miehet ovat veljiä” vaihdettiin kuolemattomaan mottoon: “Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!”
He eivät “keksineet uusiksi” maailmaa, vaan ylittivät rajoittuneen tulkinnan ja muuttivat sitä työnsä kautta palvellen proletariaatin muuntavaa vallankumouksellista käytäntöä. He aloittavat siitä parhaasta, mitä löytyi vanhasta yhteiskunnasta poliittisen taloustieteen, sosialismin, ja filosofian tahoilla. Näin ollen he kehittivät marxismin kolme perusosaa, ja saivat haltuunsa vanhan yhteiskunnan parhaat saavutukset huipustaan, ylittivät ne dialektismaterialistisella synteesillä ja näin loivat luokkataistelujen tulessa proletariaatin ainoan tieteellisen ja demystifioivan ideologian. “Ei yksittäisen viisaan miehen päässä, vaan proletariaatin sorrettujen ja riistettyjen joukkojen todellisessa vallankumouksellisessa taistelussa, heidän järjestäytymisasteensa kasvussa, heidän tietoisuudessaan, heidän vallankumouksellisessa päättäväisyydessään, joka kehittyy taistelun kautta, Marx ja Engels ymmärsivät sosialismin voiton takeen.”, mikä on samoin kuin mistä Kommunistinen internationaali piti kiinni vuonna 1937 keskellä sotaa fasismia vastaan. Se tarkoittaa teorian ja käytännön ykseyttä, ei “vain eri tavoin selittää maailmaa; mutta tehtävänä on sen muuttaminen”. (XI. Feuerbach-teesi)
Toinen Friedrich Engelsin marxilaisen käsityksen ominaisuus oli täynnä poliittista tutkimustyötä. Hän ei pelkästään vastaanottanut koko maailmasta lähetettyjä kirjoja ja tilastoja, arvioinut niitä tyhjentävästi, tutkinut niitä esimerkillisellä tavalla ja saavuttanut järjellistä aineistoa, vaan hän teki myös poliittista tutkimusta, mistä hänen teoksensa “Työväenluokan asema Englannissa” on loistava esimerkki. Siinä sanotaan että: lakot ovat “sotakoulu jossa työläiset valmistavat itseään suureen taisteluun, jota ei voida enää välttää”. Lenin kuvaili tätä teosta “yhtenä marxismin parhaista teoksista” (Lenin) ja se on luonteenomainen sille mitä Lenin, yksi kolmesta suurista suurimmista marxismissa, kutsui suurella tunnustuksella “Friedrich Engelsin pääansioksi”: taistelu sosialismin yhdistämiseksi työväenliikkeeseen, mikä on ehtona ja takeena proletariaatin voitolle vallankumouksessaan, tänä päivänä kansansodan muodossa.
Tämän luokkataistelun kiivaiden kamppailujen ajanjakson jälkeen Marx siirtyi tieteellisen sosialismin teoreettisen kehittämisen elintärkeään tehtävään, 50- ja 60-luvuilla Pääoman laatimiseksi, vuonna 1867, mikä tapahtui vain kolme vuotta Kansainvälisen työväenliiton perustamisen jälkeen. Tuolla ajanjaksolla suuri Engels suoritti valtavalla omistautumisella vallankumouksellisen tehtävän varmistaa järjestöllinen tuki Marxille, proletariaatin ammattimaiselle johtajalle.
Koko tämän ajanjakson läpi hän jatkoi kiihkeä kirjeenvaihtoa Marxin kanssa, keskustellen huolellisesti kaikki kehitykset vallankumouksellisessa ja proletaarisessa taistelussa Euroopassa ja maailmalla. Marx kirjeessään 7. toukokuuta 1867, pian toimitettuaan Pääoman ensimmäisen osan käsikirjoitukset painoon, kirjoitti: “Ilman sinua en olisi koskaan kyennyt viemään työtä päätökseen, ja voin vakuuttaa sinulle että omaatuntoani painoi aina kuin painajainen se, että annoit hienojen voimavarojesi tuhlaantua ja ruostua kaupankäynnissä, etupäässä minun vuokseni, ja osana kauppaa, että jouduit myöskin jakamaan kaikki pikkuhuoleni.”
Aseveljien Karl Marxin ja Friedrich Engelsin koko nerous kuvataan Paul Lafarguen kirjeessä, joka heijastelee todella hyvin Friedrich Engelsin kontribuutioiden roolia: “Marx ei ikinä uupunut ilmaisemaan hämmästystään Engelsin yleismaailmallista tietämystä, sekä hänen mielensä ihmeellistä innostusta kohtaan, joka teki hänelle mahdolliseksi nähdä asioita salamannopeudella; ja Engels oli aina valmis tunnistamaan Marxin analyysin ja synteesin voimat.” Näin on täysin selvää, että Friedrich Engels oli merkittävä marxismin takomisessa, ja erityisesti että hän saattoi näytellä merkittävää roolia koska synteesi oli Marxin käsissä. Synteesi on ratkaisevaa, kuten puheenjohtaja Gonzalo opettaa meille toistuvasti. Juurikin sen takia Friedrich Engels kykeni täyttämään roolinsa yhtenä marxismin kahdesta perustajasta niin erinomaisesti, täydellisesti ja loistavasti, koska hän tunnusti Marxin “synteesin voiman”, asetti itsensä hänen suuren johtajuutensa alle ja puolusti Karl Marxin suurta johtajuutta koko elämänsä uskomattomalla omistautuneisuudella. Juuri siksi hän sanoi keskittyen heidän aikansa kansainväliseen proletaariseen liikkeeseen, että “Marx on kaikkia heitä paljon ylivertaisempi neroudellaan, tieteellisellä tarkkuudellaan ja oppineusuudelleen”. (Engels) ja edelleen: “Ilman häntä (Marxia), teoria ei olisi lähellekään sitä mitä se on tänä päivänä. Näin ollen se kantaa oikeutetusti hänen nimeään”. (Engels) Ja tämä nimi edustaa ikuista taisteluyhtenäisyyttä Marx-Engels!
II. Friedrich Engelsin työ yhtenä marxismin perustajista.
Kansainvälisessä työväenliikkeessä suuri Friedrich Engels tunnettiin kommunismin periaatteiden lujasta puolustuksestaan, ja mahtava Lenin, Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen johtaja, korosti voimakkaasti että Engelsistä tuli “loppuelämäkseen heltymätön vihollinen poroporvarillisuuden ujuttamiselle kommunismiin”. (Lenin)
Korkea ilmaus tästä Friedrich Engelsin lujasta asenteesta oli hänen taistelunsa Proudhonia vastaan, jota hän johti jo ennen tämän kirjan “Kurjuuden filosofia” julkaisua, joka oli tärkeä lähtökohta Marxin murskaavalle ja perustavanlaatuiselle teokselle “Filosofian kurjuus”. Tässä taistelussa Proudhonia vastaan, Engels osoitti vahvaan tyyliin että “pääasiana oli todistaa väkivaltaisen vallankumouksen tarpeellisuus”. (Engels) Vastoin kaikkia voimia jotka tahtovat erottaa Friedrich Engelsin Marxista ja epätoivoisesti yrittävät lyödä kiilaa heidän erottamattomaan työhön, vastoin kaikkia jotka myös myöhemmin yrittivät vääristää Friedrich Engelsin työtä ja ottaa sen haltuun revisionismille, se oli Friedrich Engels joka myös määritteli tässä varhaisessa taistelussa Proudhonia vastaan, jo vuonna 1846, väkivaltaisen vallankumouksen kommunismin yhtenä kolmesta yleisestä kriteeristä ja yleisestä keinosta. Tämä “väkivaltaisen vallankumouksen” määritteleminen kommunismin periaatteeksi tehtiin osana Friedrich Engelsin intensiivistä sotatieteen kysymysten analyysiä ja hän oli ensimmäinen, joka laittoi sotatieteen suoraan proletariaatin palvelukseen.
Tässä kysymyksessä Engels myös antoi kansainväliselle proletariaatille merkittäviä suuntaviivoja sotilastaktiikan ja -metodien kysymyksissä, asettamalla sotilaallisen linjan lujaan suhteeseen proletariaatin ja kapitalistisen yhteiskunnan kehityksen kanssa, lausuen että barrikaditaistelu oli vanhentunut ja hyödytön taktiikka ja että proletariaatin ja sen puolueen täytyy löytää uusia sodankäynnin muotoja vallankumouksessa edistyvällä historiallisella kehityksellä. Mutta hän painotti vallankumouksen uusien muotojen tarpeellista pitkällistä ajanjaksoa antamalla varoituksen “vallankumouksen kuvitteleminen jonain yhdessä yössä tehtävänä. Tosiasiassa se on useita vuosia kestävä joukkojen kehityksen prosessi jopa tätä kehitystä kiihdyttävissä olosuhteissa”. (Engels) Edelleen hän huomautti, että proletariaatin on kerättävä kansa taakseen porvaristoa vastaan, johtaakseen vallankumouksen voittoon. Engelsin painottamat “Uudet muodot” annettiin proletariaatille Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen menetelmin ja lopulta proletariaatin sotilaallisen teorian kehityksen korkein vaihe tuli luoduksi, pitkällinen kansansota, kuinka se esitettiin ensimmäisen kerran systemaattisesti ja yleisenä, omillaan toimeentulevana teoriana luokkamme yhden kolmesta muusta suuresta jättiläisestä, Kiinan vallankumouksen ja proletaarisen maailmanvallankumouksen johtajan, puheenjohtaja Mao Tse-tungin toimesta.
Taistelussa kurjaa ja inhottavaa Proudhonia vastaan se oli myös Friedrich Engels, joka teki ratkaisevat kontribuutiot muodostelmien perustamiseksi, joista Saksan sosialidemokraattinen työväenpuolue tulisi muodostaa (myöhemmin Saksan kommunistinen puolue), sillä hän henkilokohtaisesti johti kokousta, jossa tämä ryhmä napattiin anarkistien ja Proudhonin vaikuksen alta ja jossa se asetti itsensä marxismin johdon alaiseksi. Näin Engels vahvisti itsensä pioneerina taistelussa proletaarisen puolueen puolesta, jonka luominen oli alusta alkaen Marxin ja Engelsin suuren taisteluystävyyden pääasiallinen tavoite. Friedrich Engelsistä ja proletariaatin puolueesta puhuminen tarkoittaa aina myös proletaarisesta internationalismista puhumista. Se on välttämätöntä! Engelsin ansiot kansainvälisen proletaarisen liikkeen, Ensimmäisen kansainvälisen työväenliiton, ja Toisen internationaalin puolesta ovat mittaamattomat.
Friedrich Engelsin 200. syntymäpäivä – kansainvälinen julkilausuma
Taistelu, jota hän johti kommunistien muodostamiseksi ja kommunistisen puolueen konstituoimiseksi Ensimmäisen internationaalin aikana, sai kunniakseen Karl Marxin suurimman kunnioituksen, ja kiihkeä kirjeenvaihto marxismin kahden perustajan välillä tästä kysymyksestä osoittaa erittäin tarkasti, että he toimivat systemaattisesti, lähimmässä yhdenmukaisuudessa ja lujassa yhtenäisyydessä. Juuri siksi suuri Karl Marx luotti Friedrich Engelsille “Kommunistisen puolueen manifestin” luonnosversion. Marxin kuoltua juuri Friedrich Engels jatkoi hänen työtään ja hän ymmärsi erinomaisesti johtaakseen Toista internationaalia taisteluvälineenä opportunismia ja revisionismia vastaan. Toinen internationaali elimenä ja välineenä, Friedrich Engels henkilökohtaisesti aloitti Vapun proletariaatin taistelun kansainvälisenä päivänä, jonka mukaisesti hän korosti “kansainvälisen toiminnan” merkitystä. Erityisesti taistelussa Kautskyn vääriä käsityksiä vastaan, suuri Friedrich Engels osoitti kerta toisensa jälkeen siirtomaavallan vastaisten taisteluiden ja talonpoikaiskysymyksen kasvavaa painoa, sitä – mitä Lenin määritteli ja puheenjohtaja Mao vahvisti antamalla opastusta – kansainvälisen kommunistisen liikkeen toista voimaa (vallankumouksellisen liikkeen kaksi suurta voimaa: kansainvälisen proletariaatin liike joka tapahtuu koko maailmassa sekä sorretuissa kansakunnissa syntyvä kansallinen vapautusliike), ja keskittyi intensiiviesti vallankumouksen kysymyksiin Irlannissa, Algeriassa, Intiassa ja monissa muissa siirtomaissa.
Koskien siirtomaavallan vastaisia taisteluita on huomionarvoisaa, että Marx ja Engels tunnustivat talonpoikaistaisteluiden tarpeen demokraattisen vallankumouksen täyttämiseksi Saksassa, Marxin teesi proletariaatin ja talonpoikaiston ja demokraattisen vallankumouksen liiton tarpeesta, mitä Lenin kehitti ja jota kehitti edelleen puheenjohtaja Mao uusdemokraattisena vallankumouksena.
Engelsin teos “Talonpoikaissota Saksassa” on tärkeä virstanpylväs sen ymmärtämiseksi, mikä paino talonpoikien taistelulla on proletaariselle vallankumoukselle. Engels edusti käsitystä, että siirtomaavallan vastaiset taistelut tulevat yhä tärkeämmiksi ja että niiden merkitys suhteessa proletariaatin vallankumoukselliseen liikkeeseen kapitalistisissa maissa tulee kasvamaan huomattavasti.
Näissä teoksissa Engels asetti saksalaisen porvariston kykenemättömyyden johtaa omaa vallankumoustaan; näin ollen proletariaatin ja sen puolueen kontolle tulisi johtaa demokraattista vallankumousta Saksassa; että proletariaatin pääliittolainen demokraattisessa vallankumouksessa oli talonpoikaisto; ja sotilaallisesta näkökulmasta kapinallisen tien rajoittuneisuus. Vallankumouksessa ja vastavallankumouksessa, Engels asetti marxilaisen analyysin mallin kulloisenkin maan tutkimiseen. Hän esittää ensin saksalaisen yhteiskunnan tutkimuksen, sitten sen valtion luokkaluonteen, ja lopulta keskustelun välttämättömästä vallankumouksesta. Tätä analyysin mallia sovelsivat luovasti sekä puheenjohtaja Mao esityksessään Kommunisti-lehdelle, että puheenjohtaja Gonzalo PKP:n puolueyhtenäisyyden perustassa.
Engelsin analyysi kolmannesta Wienin kapinasta lokakuussta 1848 on erittäin tärkeä kansallisuuskysymyksen pilari. Engelsin analyysissä löydämme perusteet kansallisuuskysymyksen täydelle marxilaiselle ratkaisulle jonka vuonna 1906 teki suuri Stalin, Leninin sanoin gruusialainen nero.
Marxin ja Engelsin artikkelit Neue Rheinische Zeitungissa kansallisuus- ja talonpoikaiskysymyksestä ovat erittäin ajantasaisia. Analysoidessaan puolalaista kansallista vapautustaistelua, Marx painottaa: “jo silloin puolalaiset ymmärsivät selvästi, että heidän itsenäisyytensä ulkomaansuhteissa oli erottamaton aristokratian kumoamisesta ja agraarireformista maassa”. Hän laski perustan talonpoikaiskysymykselle puolisiirtomaissa lausumalla: “Suuret maatalousmaat Itämeren ja Mustanmeren välissä voivat vapauttaa itsensä patriarkaalisesta feodaalibarbariasta vain agraarivallankumouksella, joka muuttaa talonpojat, jotka ovat maaorjia tai altiita pakkotyölle, vapaiksi maanomistajiksi, vallankumouksella joka olisi samanlainen kuin oli vuoden 1789 Ranskan vallankumous maaseudulla. On puolalaiselle kansakunnalle ansio, että se oli kaikista agraarinaapureistaan ensimmäinen tämän julistanut.”. Hän päättää osoittamalla yhteyden puolalaisen taistelun ja saksalaisen vallankumouksen välillä: “Demokraattisen Puolan luominen on ensisijainen ehto demokraattisen Saksan luomiselle.” (Frankfurtin kokous väittelee puolalaiskysymyksestä).
Marxismi-leninismi-maoismin avainkysymyksiä on ratkaistu näissä kohdissa. Näemme kuinka sen perusteet, minkä toveri Stalin syntetisoi korkeammalla tavalla, tulivat Marxilta ja Engelsiltä hänen sanoessaan että “siirtomaa- ja puolisiirtomaakysymys on olemukseltaan talonpoikaiskysymys”. Näemme marxismissa myös perusteet marxilais-leniniläiselle linjalle joka yhdisti maiden kansallistamisen tunnuksen Leninin kehotukseen talonpojille “menkää ja ottakaa maat” Lokakuun suuressa sosialistisessa vallankumouksessa.
Perustavanlaatuinen kysymys proletaarisen vallankumouksen imperialistisissa maissa ja kansallisen vapautusliikkeen suhteesta on myös esitetty. Kuten Marx sanoisi jälleen: “Englannin ollessa tilanherruuden ja kapitalismin suojavalli, Irlanti on ainoa kohta missä suuri isku virallista Englantia kohtaa voidaan todella lyödä.”. (Marx, Luottamuksellinen kommunikaatio Bakuninista).
Engels painotti etteivät näissä vallankumouksissa ole kysymys abstraktista, muodollisesta tasa-arvosta, vaan niillä on ratkaisevaa merkitystä luokkataistelulle. Mutta ei vain taistelu Kautskyn varhaisia poikkeamia vastaan, vaan myös Bernsteinin kritisointi oli voimakasta ja opportunistit uskalsivat astua avoimesti esiin porvarillisten ja saastaisten teorioiden kanssa vasta Engelsin kuoleman jälkeen.
Kuten Friedrich Engels taisteli Ensimmäisen kansainvälisen työväenliiton aikaan herpaantumatta ja periaatteellisesti anarkismia ja proudhonilaisuutta vastaan, jonka myötä hän kuritti “vasemmisto”-opportunismia, lahkolaisuutta, ja eristäytyneisyyttä joukoista, hän sitten suuntasi tulituksensa oikeisto-opportunismia vastaan ja antoi opettavaisia iskuja parlamentikretinismiä ja legalismia vastaan.
Karl Marxin fyysisen poismenon myötä 14. maaliskuuta 1883, Engels ei vain puolustanut vaan myös kehitti marxismia. Vuonna 1885, hän valmisteli painoon Pääoman toisen osan, jonka Marx päätti olevan käytännössä valmis julkaistavaksi, ja näytteli perustavanlaatuista rooli kolmannen osan päättämisessä. Tällä julkaisulla Engels saattoi valmiiksi marxismin yhdestä tärkeimmistä tieteellisistä teoksista, mitä ei voida ymmärtää erillisesti. Ja se oli Engels joka takasi marxilaisen poliittisen taloustieteen kattavan esityksen, mitä hän kutsui “kaikkein pelottavimmaksi ammukseksi, mitä ikinä oli laukaistu porvariston ja tilanherrojen päitä kohti”.
Kansainvälisen proletariaatin johtajana Engels jatkoi marxismin kehittämistä, ja tällä ajanjaksolla hän tuotti sellaisia klassisia teoksia kuten Perheen, yksityisomaisuuden, ja valtion alkuperä, vuodelta 1884, jossa Engels asetti tieteellisen perustan marxilaisen linjan kehittämiselle naiskysymyksestä, sekä kehittäen marxilaista teoriaa valtiosta.
Vuodelta 1886 meillä on Ludwig Feuerbach ja klassisen saksalaisen filosofian loppu, jossa Engels tekee tieteellisen erittelyn materialismin ja idealismin välisestä erosta, dialektiikan ja metafysiikan välisestä erosta; hän myös asettaa marxilaisen filosofian keskeiset kysymykset: tietoteorian ja dialektisen logiikan. Nämä ovat kysymyksiä, joita Lenin mestarillisesti kehitti Materialismissa ja empiriokritisismissä, sekä Filosofian vihkoissa; ja jotka loistavasti täydensi puheenjohtaja Mao teoksissa Käytännöstä ja Ristiriidasta.
Kun lokakuussa 1878 Bismarckin junkkerihallitus asetti antisosialistilain joka teki SPD:stä illegaalin, Engels taisteli oikeiston likvidaattorikantoja vastaan ja näytti että antisosialistilaki ei voinut tuhota puoluetta koska: “sosialistista liikettä ei voida tukehduttaa tai vaientaa. Päin vastoin, antisosialistilaki… tulee täydentämään saksalaisten työläisten vallankumouksellisen koulutuksen” (Poikkeuslaki saksalaisia sosialisteja vastaan).
Taistellessaan oikeisto-opportunistista linjaa vastaan, Engels laati Kiertokirjeen osoitettuna SPD:n johdolle, ja tuo myös Marxin allekirjoittama kirje oli kokonaan Engelsin kirjoittama. Kirjeessä vahvistetaan että Internationaalin säännöissä: “Me muotoilemme sotahuudon: työväenluokan vapautuksen täytyy olla työväenluokan itsensä tehtävä.” Taistellessaan vaalikeskeisiä ja ekonomistisia kantoja vastaan, Engels paljastaa että oikeisto-opportunistinen linja puoltaa sitä että puolue “sen sijaan että laittaisi painoa kauaskantoisiin päämääriin, jotka pelottavat porvaristoa ja ovat saavuttamattomissa sukupolvellemme, (…) täytyy ensin käyttää kaikki voimansa ja energiansa noihin pikkuporvarillisiin paikkaileviin reformeihin, jotka antavat yhteiskunnan vanhalle järjestykselle uutta tukea”. Tuossa katkelmassa voimme nähdä marxilaisen käsityksen puolueesta kehittymisen, jota Lenin tulisi myöhemmin kehittämään kokonaan teoriassaan uudentyyppisestä puolueesta, taistelussa Bernsteinin teesiä vastaan jonka mukaan liike on kaikki ja päämäärät eivät mitään. Lopuksi, Engels tukee tarvetta välirikkoon opportunismin kanssa sanoessaan: “Lähes 40 vuoden ajan olemme näyttäneet luokkataistelun historian liikkeellepanevana voimana, ja erityisesti luokkataistelun porvariston ja proletariaatin välillä nykyaikaisen yhteiskunnallisen vallankumouksen suurena vipusimena; näin ollen on mahdotonta myötäillä ihmisiä jotka haluavat jättää tämän luokkataistelun liikkeen ulkopuolelle.”
Tavalla jolla Engels puolusti ja kehitti Marxin perintöä, kuinka hän pakotti marxismin Toisessa internationaalissa, kului vain muutamia vuosia Friedrich Engelsin kuolemasta, kun Lenin, Kommunistisen internationaalin perustaja ja johtaja, tuli kansainvälisen kommunistisen liikkeen suureksi johdoksi, puolusti Karl Marxin ja Friedrich Engelsin perintöä ja kehitti sitä vallitsevissa oloissa pidemmälle tullakseen suureksi harppaukseksi leninismin vaiheeseen, minkä vuoksi suuri Lenin erottuu erityisesti suurten joukossa. Näin ollen nero Lenin pohjasi itsensä vahvasti kerta toisensa jälkeen tuohon työhön ja teki sille kunniaa erityisesti johtuen siitä tosiasiasta, että niin monet Friedrich Engelsin kansainväliselle proletariaatille jättämistä kaukokatseisuuksista osoittautuivat oikeiksi, mikä osoittaa Friedrich Engelsin valtavan ideologisen voiman ja syvällisen ymmärryksen, minkä vuoksi Lenin esitti yhteenvetona: “Kaikkein hämmästyttävintä kuitenkin on että niin paljon siitä mitä Engels on ennustanut tulee todeksi ’kuten oli kirjoitettu’”. (Lenin)
Mutta loistava Lenin ei vain rakentanut Friedrich Engelsin poliittiselle perinnölle, vaan suuren Friedrich Engelsin ideologinen suhde Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen johtajaan, V. I. Leniniin, oli myös ratkaisevan tärkeää kysymyksissä poliittisesta taloustieteestä, sillä Engelsin elämänsä lopussa kirjoittamat muistiinpano monopolien kehityksestä ja niiden taloudellisesta merkityksestä olivat innoittavia ja hedelmällisiä aikakauden käänteentekevälle teokselle “Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe”. Friedrich Engelsin selitykset monopolien varhaisesta kehityksestä vastasivat hänen hienoa järkeään ja syvää ymmärrystään taloudellisista muutoksista, kysymyksistä, ja laeista, minkä hän näytti hyvin varhain, vuonna 1844, kirjallaan “Ääriviivoja kansantaloustieteen arvosteluksi” jonka jättiläismäinen Karl Marx arvioi “ensimmäiseksi loistavaksi luonnokseksi taloudellisten kategorioiden kritiikille”. (Karl Marx)
Filosofian kentällä se oli Friedrich Engels, joka esitti marxismin materialistisen käsityksen joka voidaan vetää yhteen tosiasiassa että “ei kritiikki vaan vallankumous on historian liikkeellepaneva voima, mukaanlukien uskonnon, filosofian, ja muu teorian. Se osoittaa että historia ei pääty (…)”. (Engels) Ja tämän lopputuloksena hän jatkoi elämänsä loppuun asti kahdenlinjantaistelua vallankumouksen työntämiseksi eteenpäin. Tämän vuoksi alleviivaamme suuren Engelsin viimeiseksi johtamaa kahdenlinjantaistelua: Erfurtin ohjelman arvostelussa 1891, jossa hän tunnustaa vasemmiston kehittymisen SPD:n johdossa, mutta tunnistaa erittäin tärkeitä puutteita. Niiden muassa: demokraattisen vaatimuksen puuttuminen yhden ja jakamattoman Saksan tasavallan puolesta; ja proletariaatin diktatuurin puolustuksen puute. Kuten myös agraari- ja talonpoikasohjelman kritiikki saksalaisessa ja ranskalaisessa puolueessa vuonna 1894. Ja lopuksi, vallankumouksellisen väkivallan voimakas puolustus esipuheessa teokseen Luokkataistelut Ranskassa, 1895.
On tunnettua, että se oli Friedrich Engels, lähimmässä yhdenmukaisuudessa proletariaatin kansainvälisen johtajan, Karl Marxin kanssa, joka oli ensimmäinen joka antoi systemaattisen esityksen marxismin väkivallan teoriasta. Hän teki tämän niin sanotussa “Anti-Dühringissä”, joka on ensimmäinen systemaattinen esitys marxismista ideologiana, jonka nimenomaisesti hyväksyi jättiläinen Karl Marx.
Teoksen Anti-Dühring kauskantoisa tärkeys on siinä, että se sisältää ensimmäistä kertaa marxismin systematisoinnin proletariaatin eheänä doktriinina kolmessa perusosassaan: marxilainen filosofia, marxilainen poliittinen taloustiede, ja tieteellinen sosialismi. Filosofian luvussa Engels asettaa tärkeitä filosofisia synteesejä, todistaen että marxilainen filosofinen käsitys on materialistis-dialektinen, hän vahvistaa että “materialismi on olemukseltaan dialektista” ja että ”liike on aineen olemassaolotapa”. Teoksessa Anti-Dühring tämä marxismin perustaja murskasi luonnollisfilosofisen (metafyysisen) dualismin, millä hän laski perustan Leninille myöhemmin hävittää sen evoluutio monismiksi teoksellaan “Materialismi ja empiriokritisismi”. Näyttäessään dialektiikan universaaliuden, Engels perustelee sen mikä tulisi myöhemmin puheenjohtaja Maon kehittämiseksi: ristiriidan universaaliuden. Näin ollen kumpikin teos kuuluvat yhteen ja Lenin kehitti edelleen marxismia tässä kysymyksessä uuden aikakauden haasteiden ja kysymysten alla. Se oli puheenjohtaja Mao Tse-tung, nerokkaalla teoksellaan “Ristiriidasta, joka toi Anti-Dühringissä esitetyt lait edelleenkehitykseen ja uudeen systematisointiin marxismin uuteen, kolmanteen, ja korkeampaan vaiheeseen, maoismiin, ja asetti että ristiriita on dialektiikan ainoa peruslaki.
Poliittisen taloustieteen luvussa Engels asettaa melkoisen selvästi suhteen talouden, politiikan, ja sodan välillä; hän myös esittelee tärkeitä puolia siitä mitä Marx käsitteli Pääoman ensimmäisessä osassa, kuten teorian arvosta ja lisäarvosta. Sosialismin luvussa Engels asettaa eron tieteellisen marxilaisen ja pikkuporvarillisen utooppisen sosialismin välillä; erotellen kuitenkin sen, mitä olivat utooppiset kannat (edistyneitä aikanaan), tuonaikaisista opportunistisista kannoista.
III. Friedrich Engelsin perintö
Sillä on syvää symbolista tärkeyttä kansainväliselle proletariaatille, että tämä Friedrich Engelsin syntymäpäivän 200. vuosi osuu yhteen loistavan ja suuren Leninin 150. syntymäpäivän kanssa, näiden maailman proletariaatin kahden johtajan!
Kommunistit käyttävät tätä symbolista yhteensattumaa tilaisuutena moninkertaistaa ponnistelunsa kansansotien johtamisessa, niiden aloittamisessa tai valmistelussa niiden aloittamiseksi. Mitä suuri Engels antoi marxismille, jatkaa eloaan kansansodissa Perussa, Intiassa, Turkissa, ja Filippiineillä, jotka ovat maailman proletaarisen vallankumouksen strategisia tukialueita. Hänen kontribuutionsa saavat niissä, yleisesti ottaen laajennettuina ja kehitettyinä uudelle vaiheelle, maoismiin, joka päivä uusina, elävän vahvistuksen ja jatkuvan osoituksen marxismi-leninismi-maoismin, pääasiassa maoismin, kaikkivoipaisuudesta. Juhlavuotena jona Leninin ja Engelsin syntymäpäivät osuvat yhteen, maailman kommunistit viittaavat näiden maailman proletariaatin kahden johtajan opetuksiin kiihdyttääkseen ponnisteluitansa taistelussa kommunististen puolueidensa rekonstituoimiseksi tai konstituoimiseksi, näin ollen vahvistaen itsensä universaalissa laissa, joka on puolue, joka on keskusakseli johtaen omaa rakentamistaan sekä kahden muun välineen konsentrista rakentamista.
Friedrich Engelsin kontribuutiot marxismiin elävät kommunistien taisteluissa tänä päivänä, minkä vuoksi Friedrich Engelsin työ ei ole vain kronologinen osa historiaamme, vaan osa työtämme, suunnitelmiamme, ja ponnisteluitamme yhtyäksemme yhä enemmän joukkoihin luodaksemme, tai puolustaaksemme ja kehittääksemme militarisoituja kommunistisia puolueita ja nostaaksemme yhä korkeammalle kansainvälisen proletariaatin, kommunismin, punaisen lipun. Mikä olisikaan parempi tapa ilmaista tämä, kuin siinä tosiasiassa että kommunistit tänään ovat taistelemassa yhdistymisensä puolesta maailman tasolla kaikella päättäväisyydellä, urheudella ja rohkeudella, ja etenevät määrätietoisestikohti Yhdistynyttä kansainvälistä maolaista konferenssia ja proletariaatin uutta kansainvälistä järjestöä kohti, polulla kohti Kommunistisen internationaalin rekonstituutiota kehittämällä uusia kansansotia, ja tulevat palauttamaan proletariaatille sen puolueen myös kansainvälisellä tasolla, Internationaalin, jolle Engels on jo omistanut elämänsä!
Engels on aikalainen taisteluissamme. Hänen opetuksensa, jotka hän antoi marxismille Marxin johdolla yhtenä klassikoista, muistuttaa meitä yhä uudelleen että meidän täytyy ymmärtää että marxismi-leninismi-maoismin, pääasiassa maoismin, soveltaminen on suuri haaste ja kysymys proletaarisen vallankumouksen kehittämiselle kussakin maassa; erittelemättä proletariaatin kaikkivoivan-koska-toden ideologian johtavaa ajattelua ei voi olla ratkaisevaa edistystä kussakin erityisessä vallankumouksessa. Vahvistamme itsemme siinä tosiasiassa, että kommunistien yhdistyminen maailman tasolla marxismi-leninismi-maoismin, pääasiassa maoismin, perustalla, tulee palvelemaan sen konkreettista soveltamista kuhunkin erityiseen vallankumoukseen ja tulee palvelemaan proletaarista maailmanvallankumousta kuten Friedrich Engels henkilökohtaisesti kommunisteille opetti. Se on Kommunistinen internationaali joka täytyy rekonstuoida, ja kuten Engels sitä kuvaili, se tulee olemaan “toiminnan internationaali”!
Karl Marx, Lenin, ja puheenjohtaja Mao, kolme huoppu klassikoiden joukossa, korostivat Engelsin tärkeyttä Marxismille esimerkkinä. Puhuen suurella Leninillä sanomme: “Ei voida ymmärtää marxismia ja ilmaista sitä sinänsä, käyttämättä kaikkia Engelsin teoksia!” Friedrich Engelsin 200. syntymäpäivän johdosta, haluamme vakuuttaa itsemme ja kokoontua kaikilla voimillamme vahvistamaan tämän suuren Leninin tärkeän lausunnon.
Tunnukset Friedrich Engelsin 200 vuoden juhlistamiseksi:
ELÄKÖÖN FRIEDRICH ENGELSIN SYNTYMÄN 200. VUOSIPÄIVÄ!
KAIKKIEN MAIDEN PROLETAARIT, LIITTYKÄÄ YHTEEN!
ELÄKÖÖN MARXIN-ENGELSIN TYÖ!
MURSKATKAA REVISIONISMI! ELÄKÖÖN MAOISMI!
JA HUUTAKAAMME KAIKKI YHDESSÄ:
ELÄKÖÖN MARXISMI-LENINISMI-MAOISMI, PÄÄASIASSA MAOISMI!
ELÄKÖÖN YHDISTYNYT MAOLAINEN KANSAINVÄLINEN KONFERENSSI JA PROLETARIAATIN UUDEN KANSAINVÄLISEN JÄRJESTÖN MUODOSTAMINEN!
KOMMUNISTISEN INTERNATIONAALIN REKONSTITUUTION PUOLESTA!
ELÄKÖÖN MAAILMAN PROLETAARINEN VALLANKUMOUS!
Allekirjoitukset:
Perun kommunistinen puolue
Vallankumouksellinen ydin Meksikon kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi (NR-PCM)
Komiteat Itävallan (maolaisen) kommunistisen puolueen perustamiseksi
Brasilian kommunistinen puolue (punainen fraktio)
Chilen kommunistisen puolueen Punainen fraktio
Ecuadorin kommunistinen puolue – Punainen aurinko
Palvelkaa kansaa – Norjan kommunistinen liitto
Kolumbian kommunistinen puolue (punainen fraktio)
Komitea Yhdysvaltojen kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi
Komitea Punalippu – Saksan liittotasavalta
Maolainen komitea Suomessa
Comments